Blogi

Ihastuin ikäymmärrys -sanaan ensikuulemalta. Vaude, tuota sanaa tarvitaan. On siis aika pohtia, mitä kaikkea sana kätkee sisäänsä.

Yksi eläkeajan unelmistani on asua ulkomailla. Viro on kiinnostanut maana jo pitkään. Muutama vuosi sitten halusin töihin Viroon, mutta esihenkilö oli toista mieltä. Päädyin tuolloin Belgiaan. Viro jäi kuitenkin kummittelemaan mieleen. Kun viime syksynä tuli tilaisuus, niin suuntasin oitis osa-aikaiseksi asukkaaksi Pärnuun.

Eläkkeelle siirtyminen on iso muutos elämässä. Eläkeaika on uusi, ennen kokematon vaihe, joten ei ole ihme, jos se herättää suuria tunteita. Moni odottaa työrupeaman jälkeistä aikaa iloisin ehkä myös pelonsekaisin tuntein.

Ikääntynyt ihminen saa yhteiskunnassamme huomiota, kun hän tekee jotain ikäiselleen ei-tyypillistä kuten juoksee maratonin. Sanotaan, että ikä on vain numero. Mistähän lie kyseinen sanonta on lähtöisin? Ehkä tavoitellaan nuorekkuutta. Sanontaa käytetään ajattelematta tarkemmin sen sisältöä ja merkitystä.

Pärnussa on kaupungin pieneen kokoon suhteutettuna lukuisia toinen toistaan ihmeellisempiä kahviloita (kohvik). Ne ovat pienehköjä ja persoonallisia. Kahvilan voi valita herkkujen tai fiiliksen mukaan. Tai voi vaan mennä siihen paikkaan, mikä sattuu kyseisellä hetkellä olemaan kohdalla. Pahasti ei voi epäonnistua.

Olen pitkään ihmetellyt, miksi vanha-sana saa niin monen ihmisen tuohduksiin. Sanalla on samoja vaikutuksia kuin "ikä on vain numero" -sanonnalla. Molempien kohdalla yritetään vimmatusti todistaa olevansa nuori, kieltää ikääntyminen. Miksi? Vanheneminen on väistämätöntä.

Päivän aloitus on tärkeä jokaiselle myös eläkeläiselle. Ei ole sama, miten päivän aloittaa. Aamuhetki antaa pohjan koko päivälle. On ihana herätä, kun tietää, jotta heti aamusta on luvassa hyvää syötävää ja kivaa tekemistä.