Eläkeläiset ovat keskenään erilaisia

Eläkeläiset tietävät paremmin kuin hyvin, että he ovat keskenään erilaisia. Ikä korostaa eroavaisuuksia. Ikääntyneillä on takana pitkä elämä, joka koostuu yksilöllisestä historiasta. Koulutus, työhistoria, terveys, ympäristö, ihmissuhteet ja monet muut asiat vaikuttavat siihen, millaisia heistä on tullut ja millaiseksi vanhuus tulee muodostumaan.

Harmillista on, että ympäristö ja vanhustyön asiantuntijat eivät täysin tiedosta seniorien omalaisuutta. Eläkeläisistä puhutaan usein ryhmänä: esimerkiksi seitsemänkymppiset, seniorit, kolmatta ikää elävät, ikääntyneet.

Yhtenäistäminen alkaa jo työelämässä. Oletetaan, että kaikki kuusikymppiset haluavat jäähdytellä. Ikääntyminen tulisikin sisällyttää työelämän pelisääntöihin selkeästi siten, että on luonnollista jatkaa täysillä työssä eläkeikään asti, keventää työtaakkaa jo ennen eläkeikää tai jotain siltä väliltä.

Moni kuusikymppinen hoitaa huonokuntoisia vanhempiaan. Seniorivapaat voisi olla yksi keino helpottaa ikääntyneitten ruuhkavuosia. Ekstravapaat auttavat jaksamaan pidempään työn parissa. Pitkiä työuria yhteiskuntakin tavoittelee. Keski-Euroopassa on mahdollista saada seniorivapaita (esimerkiksi kymmenen vapaapäivää vuodessa) tietyn iän jälkeen.

Kaupungissa asuvat eläkeläiset

Osallistuin luennolle, joka käsitteli ikääntymistä. Luento oli sinänsä hyvä ja asiallinen mutta silti jokin jäi kaivelemaan mieltä. Luennoitsija korosti yksipuolisesti omakotitaloasumisen ja maalaisympäristön inspiroivaa vaikutusta eläkeläiseen. Kaupunkiasumiseen tykästyneet unohdettiin tyystin silläkin luennolla.

Senioreista puhuttaessa tuskin koskaan otetaan esiin sitä vaihtoehtoa, että kaupunki on sopiva asuinympäristö ikääntyneelle. Osa eläkeläisistä viihtyy kaupungeissa, osa jopa kaupungin keskustassa. He istuvat kahviloissa ja nauttivat, kun palvelut ja harrastukset ovat kävelymatkan päässä. Kaupunkiympäristö myös innostaa liikkumaan. Askeleita kertyy huomaamatta, kun käy lähikaupassa. Kaupunkipyörät ja kuntosalit kutsuvat, kun ne ovat käden ulottuvilla.

Suomessa asuintalot on perinteisesti rakennettu muutaman kilometrin päähän keskustasta. Asutaan lähiöissä, palvelut ja harrastusmahdollisuudet ovat toisaalla, eivät siis siellä missä asukkaat. Nykyään on onneksi jo viitteitä asukasystävällisemmistä asuinalueista. Koko maassa on eläkeläisiä lähes puolitoista miljoonaa. Määrä on niin suuri, että se väistämättä tulee vaikuttamaan kaupunkien suunnitteluun, tilan käyttöön, palveluihin ja liikenteeseen.

Tavoitteet

Eläkeläisistä puhuttaessa unohdetaan muitakin asioita kuin kaupunkiasuminen. Eräs ikäihmisten parissa toimiva järjestö keräsi hyvää mieltä tuottavia arkipäivän keinoja. Minulle hyvää mieltä tuottaa tavoitteet. Ne antavat ryhtiä päivään, merkityksellisyyttä elämään ja innostavat liikkumaan.

Järjestö ei lainkaan noteerannut ja julkaissut asiaani. Sen sijaan julkaistiin muita mielihyvää tuottavia keinoja kuten käsitöiden tekeminen, metsä, kävely luonnossa, aamukahvi. Mielestäni oma asiani eli tavoitteellisuus on yhtä hyvä ja tärkeä kuin julkaistut asiat.

Sittemmin silmiini on osunut muutama lehtiartikkeli, josta olen saanut lukea, että tavoitteellisuus ei kuulu eläkeläisen elämään. Miksi ei kuulu? Tavoite-sana ehkä yhdistetään työelämään niin vahvasti, että tavoitteista ei haluta puhua eläkeläisyyden yhteydessä. Tavoitteellisuutta voi kuitenkin toteuttaa niin monin keinoin, että jokaiselle seniorillekin löytyy oivallinen tapa suunnitella elämäänsä.

Toivoisin, että eläkeläisiä kuunneltaisiin tarkemmalla korvalla. Toivoisin vanhustyön asiantuntijoilta ja ryhmien ohjaajilta uskallusta tarttua eläkeläisten rohkeisiinkin ehdotuksiin. Tarkoitus ei ole astua asiantuntijoiden varpaille, vaan yhdessä heidän kanssaan luoda entistä mielekkäämpää ikääntymisen aikaa. Eläkeläistoiminnalla ja työelämällä on yhtäläisyyksiä. Molempien ryhmien ohjaajilla ja esihenkilöillä on valitettavasti vaikeuksia ottaa vastaan kehitysehdotuksia ryhmänsä jäseniltä.