Ikääntyneet mediassa
Ikääntyneistä ihmisistä puhutaan arvostavasti juhlapuheissa. Kerrotaan, kuinka he ovat rakentaneet tämän maan. Muissa yhteyksissä uutisointi on varsin negatiivissävytteistä, jos uutisointia ylipäätään on lainkaan. Puhujina ja kommentaattoreina ovat poliitikot ja virkamiehet. Ikääntymisen asiantuntijat pääsevät ääneen harvemmin, ikääntyneet itse tuskin koskaan. Kärjistetysti voinee sanoa, että ikääntyneistä puhutaan, kun etsitään syyllisiä julkisen talouden huonoon tilaan. Syiksi esitetään korkeita vanhustenhuoltokustannuksia ja suuria eläkemenoja. Mainittakoon, että muut Pohjoismaat käyttävät vanhustenhuoltoon vuosittain miljardeja enemmän rahaa kuin Suomi.
Eläkeläisiä edustavia järjestöjä ja tahoja toki kuullaan, heiltä pyydetään lausuntoja lakialoitteisiin ja muihin ikäihmisiä koskettaviin asioihin. Järjestöt voisivat kuitenkin toimia nykyistä näkyvämmin julkisuudessa. Eläkeläisen äänen soisi kuuluvan yhteiskunnassa voimakkaammin ja järeämmin. Järjestöjen edunvalvontatyö jää helposti tavalliselta rivijäseneltä pimentoon. Aktiivisempi ote tiedottamiseen sekä jäsenten että kansalaisten suuntaan olisi tervetullutta.
Kuuleminen ja kuunteleminen ovat eri asioita. Olen monta kertaa miettinyt, kuunnellaanko ikäihmisiä oikeasti? Väitän, että kuullaan mutta ei kuunnella. Minut henkilökohtaisesti on sivuutettu lyhyen eläkkeellä olon aikana jo monta kertaa. Tarkoitan tässä nimenomaan eläkeaikaan ja vanhenemiseen liittyvien asioiden kohdalla. Sähköpostiviesteihini ei ole vastattu, kommenttejani ei ole noteerattu, katsotaan ohi, ikään kuin vastaajalla olisi kiire tai hän vähättelee mielipidettäni.
Mitä tapahtuisi, jos eläkeläiset menisivät lakkoon?
Yli 65-vuotiaiden määrä kolkuttelee puolentoista miljoonaan rajaa, mikä on lähes neljäsosa väestöstä. Helsingissä ikääntyneitä on 114 000, mikä on vähemmän kuin maassa keskimäärin. Suuri osa tuosta määrästä on toimintakykyisiä ja osaavia ihmisiä, silti eläkeläiset on sysätty syrjään. Miten ihmeessä Suomella on varaa olla huomioimatta näin suurta määrää kansalaisiaan?
Mitä tapahtuisi, jos eläkeläiset menisivät lakkoon? Moni vanhempi joutuisi itse jäädä kotiin hoitamaan sairasta lastaan, työttömiä olisi moninkertaisesti enemmän, kun vanhustenhuollossa työskenteleviä työntekijöitä ei tarvittaisi, tieto-taitovaje yhteiskunnassa olisi mittava.
Yhteiskunta on unohtanut, että eläkeläiset on voimavara. He ovat ihmisiä, jotka hoitavat omaisiaan, tekevät vapaaehtois- ja palkkatyötä, kuluttavat, käyttävät palveluja, maksavat veroja. Moni eläkeläinen olisi vielä aktiivisempi, jos työllistyminen tai muuhun toimintaan mukaan pääseminen ei olisi niin vaivalloista. Ikääntyneet käyttävät paljon kulttuuripalveluja sitä kautta välillisesti työllistävät lukuisia taiteilijoita ja artisteja. Myös vanhustenhuolto tuo työpaikkoja. Palvelujen tuottamiseksi tarvitaan hoitajia, fysioterapeutteja, lääkäreitä, kerho-ohjaajia, keittiöhenkilökuntaa, siistijöitä, taksikuskeja, puhumattakaan tarvikkeista. Moni muuttotappiokunta olisi jo lakannut olemasta, jollei vanhustenhuoltoa olisi. Kunnat siis myös hyötyvät vanhuksistaan.
Toimielimiä
Vanhusasiavaltuutettu aloitti tehtävässään tammikuussa tänä
vuonna. Voinee sanoa, vihdoinkin. Valtuutetun tehtävänä on edistää
ikääntyneiden edun ja oikeuksien toteutumista. Vanhusasiavaltuutettu on
itsenäinen ja riippumaton viranomainen.
Helsingissä kuten monessa muussakin kaupungissa toimii vanhusneuvosto.
Kuinka moni lukijoista tietää sen olemassaolosta? Vanhusneuvoston jäseninä ovat
järjestöjen ja valtuustoryhmien edustajia sekä kaupungin nimeämiä asiantuntijoita.
Järjestöt tekevät kaupungille esityksiä ja laativat aloitteita.
Artikkelin lopuksi olen koonnut esimerkkejä otsikoinnista siitä, miten ikääntyneitä ja heidän asioitaan käsitellään julkisuudessa.
Ikääntyvistä kertoviin uutisiin liitetään usein sanat kuluerä, menot, rasite, kestävyysvaje, taloudellinen huoltosuhde, eläkeläisten määrä kasvaa, väestö vanhenee.
- Apu: Michael Monroe täyttää 60 mutta innostuu yhä jatkuvasti.
- Uusi Suomi: Suomen eläkejärjestelmässä kytee aikapommi.
- MTV Uutiset: Kuka maksaa suomalaisten eläkkeet 2050-luvulla? Tikittävään eläkepommiin on keksitty vain vähän ratkaisuja.
- TEM:n virkamies: Miten saadaan eläkeläiset töihin? Hänen olisi pitänyt kysyä, miten saadaan työnantajat palkkamaan eläkeläisiä? Miten vähennetään ikäsyrjintää?
- Ikä on vain numero -tyyppiset otsikot ovat vähätteleviä. Tarkoitus on kai hyvä, mutta todellisuudessa ne kutistavat eläkeläisen.
- Hoitajamitoituksen nosto vanhuspalveluissa. Lain määräämä 0,7 työntekijää vanhusta kohden on tarkoitus toteutua ensi keväänä. Viime aikoina on väläytelty lain voimaantulon lykkäämistä, koska vanhustenhuollossa ei ole tarpeeksi työntekijöitä. Vanhuspalvelun tilanne ja hoitajapula on tiedetty vuosikausia, joten kysynkin, onko Suomessa varmasti tehty kaikki tarvittava vanhuspalvelujen eteen. Lain voimaantulon siirtämisesitykset kertovat alan arvostuksen puutteesta. Suomessa on syvään juurtunut ikäsyrjintä, mikä sallii epäkunnioittavan kohtelun vanhuksia ja heidän parissaan töitä tekeviä ihmisiä kohtaan.
Lopuksi haluan kertoa myönteisen esimerkin kuuden pienen
kunnan yhteisestä hankkeesta, jonka tuloksena ikääntyneet kuntalaiset tekivät
itse toimenpide-ehdotuksia päättäjille. Osa ehdotuksista soveltuisi toteutettavaksi mihin tahansa kuntaan ja kaupunkiin.