21 tuntemusta, miltä tuntuu olla 65-vuotias eläkeläinen
30.05.2022
Olen koonnut blogiartikkeliin 21 konkreettista kokemusta ja tuntemusta siitä, miltä tuntuu olla suomalainen 65-vuotias eläkeläisnainen vuonna 2022. Listassa olevat asiat ovat koskettaneet minua tavalla tai toisella, ne ovat herättäneet ihastusta, ajatuksia ja kysymyksiä. Asiat ovat satunnaisessa järjestyksessä.
Tarkoitus on laatia vastaavanlainen luettelo vuoden kuluttua, kun täytän 66-vuotta. Haluan seurata, miten vanheneminen ja eläkeaika vaikuttavat ajatteluun. Pystynkö säilyttämään innostuksen ja uteliaisuuden? Koheneeko ikääntyneitten asema?
- Elän elämän parasta aikaa. Kliseinen sanonta mutta pitää niin paikkansa. Jos haluan pysytellä hyvällä mielellä, muulla tavoin tuskin edes kannattaa suhtautua vanhenemiseen.
- Samanikäiset naiset. Tunnen ylpeyttä, kun kohtaan puuhakkaita ja viisaita ikätovereita. Mikä potentiaali heissä onkaan!
- Digitalisaatio. Olen niin innoissani, kun saan vanheta 2020-luvulla. Tekniikka säästää aikaa ja tuo mahdollisuuksia eläkeläisille. Ei verotoimistossa jonottamista, ei pankissa käyntejä, ei puhelinkoppien etsintää.
- Syvälliset tunteet. Koen tunteet syvällisemmin kuin nuorena. Olen selittänyt asiaa itselleni elämän rauhallisemmalla tempolla mutta tutkimuksellista tietoa minulla ei ole aiheesta.
- Oivalluksen ja oppimisen ilo. Pelkäsin, että eläkeaikana en enää koe näitä tunteita. Pelko onneksi osoittautui turhaksi.
- Tavoitteet auttavat pitämään elämän mielekkäänä ja merkityksellisenä. Suunnitelmia on enemmän kuin pystyn toteuttamaan. Jos elämä ei mene kuten olen kaavaillut, niin on varasuunnitelmia, mistä voin valita.
- Vanhenemiseen voi varautua. Vanheneminen on väistämätöntä mutta sen tietää etukäteen, joten elämää voi junailla ikääntyminen huomioiden.
- Itsensä pienentäminen. Ponnistelen kohti aikaa, jolloin olen nykyistä rohkeampi. Toivon, että uskaltaisin tuoda luovaa puolta enemmän esiin. Tilanne on kohentunut, mutta työtä on vielä tehtävänä.
- Pullon ja purkin avaaminen. Voima käsissä vähenee, mutta apuvälineitä on onneksi saatavissa.
- Hiusten värjääminen. Haluaisin jättää hiukset värjäämättä, mutta vielä ei ole oikea hetki siihen. Mikähän kumma siinä tökkii?
- Liikunta. Liikunta parantaa elämänlaatua, mutta vuosi vuodelta aikaa menee enemmän kehon huoltoon.
- Asennenongelma. Suomessa tarvitaan asennemuutos eläkkeellä oloa ja ikääntymistä kohtaan. Voimassa olevat käsitykset senioreista asettuvat joiltain osin vuosikymmenten taakse.
- Eläkeläisten erilaisuus. Eläkeläiset ovat keskenään erilaisia. On pöyristyttävää, että ympäristö ei tätä oivalla.
- Suomessa voi elää vapaata ja oman näköistä elämää. Näin on, mutta yhteiskunnassa on kuitenkin ikäsyrjiviä rakenteita kuten eläkeläisten verotus. Eläkeläinen ei saa Kela-korvattavia mielenterveyspalveluja, väkivaltaa kokeneille ikääntyneille ei ole riittävästi apua tarjolla.
- Ikääntyneet naiset esiintyvät harvoin asiantuntijoina uutislähetyksissä. Kokemuksen ja tiedon puute tuskin on syynä naisten poissaoloon. Miksi naisesta tulee näkymätön eläkeläisenä?
- Osaaminen ei katoa yhdessä yössä. Eläkeaikana olen osallistunut muun muassa tietosuojawebinaareihin. On ollut hienoa huomata, että työuran aikana hankittu osaaminen on yhä tallella.
- Viisaus ja maltillisuus. Olen hetkittäin viisaampi ja maltillisempi ihminen kuin nuorena mutta parempi ihminen tuskin olen.
- Työterveyshuolto. Työuran ajalta kaipaan terveyspalveluja. Julkinen terveydenhuolto ei yllä samaan kuin yksityinen.
- Euroviisut. On kiintoisaa seurata tapahtumaa, jolla on pitkä historia. Oma ikä näkyy siinä, että on perspektiiviä arvioida kisaa vuosikymmenten ajalta.
- Tulppaanifani. Minusta on tullut tulppaanifani Virossa.
- Vanhuus on elämän kruunu. Näin ajattelen, mutta en osaa sanoittaa ajatuksiani. Palaan asiaan vuoden kuluttua.