Miltä tuntuu olla 66-vuotias eläkeläinen – 23 tuntemusta
Vuosi on vierähtänyt siitä, kun kirjoitin eläkeläisnaisen tuntemuksista edellisen kerran. Nyt on aika kirjata ylös 66-vuotiaan ajatuksia ja kokemuksia. Olen koonnut artikkeliin 23 asiaa, jotka ovat olleet ajatuksissa ja herättäneet tunteita viimeisten kuukausien aikana.
Moni tuntemus on pysynyt samana edelliseen vuoteen verrattuna, mutta eläkeläisyys on näyttänyt uusiakin puolia sekä hyvässä että pahassa. On ilmennyt sellaisia asioita, joita en osannut etukäteen kuvitella eikä kukaan ole osannut tai halunnut niistä kertoa.
Kun asuin Virossa ja seurasin Suomea etäältä, moni asia jäi huomaamatta. Eläkeläisyys ja vanheneminen pitää kokea itse. Ei riitä, että seuraa eläkeläiselämää mediasta, vaan pitää olla keskellä tapahtumia, jotta pystyy näkemään muutakin kuin, sen mitä julkisuudessa nostetaan esiin. Olisi tärkeää, että eläkeläisten omaa ääntää kuultaisiin nykyistä useammin. Vanheneminen on moninaista ja yksilöllistä. Tarvitaan myös aikaa, jotta elämän lukuisat osa-alueet pääsevät näyttäytymään.
Tuntuu ihanalta, kun eläkeaika ja sitä myötä vapaus vaan jatkuu, loppua ei näy. Toinen erinomaisen hyvä asia on elämän rentous, myös ansiotyön tekemisen rentous. Työssäkäynti on saanut uuden ulottuvuuden, kun ei tarvitse ajatella urakehitystä.
Eläkeaika on nostanut esiin myös varjopuolia. Kaikkea ei pysty etukäteen kuvittelemaan, ei vaikka niistä etukäteen kerrottaisiinkin. Suurin pettymys on ollut "muuri", joka on työ- ja eläkeajan välissä. Hieman karrikoiden sanottua, ihminen putoaa aktiivisesta työelämästä tyhjän päälle. Luulen, että ikäymmärrys on se, mitä tarvitaan yhteiskunnassa, jotta eläkeläiset aletaan nähdä yksilöinä, potentiaalisena voimavarana. Ilmassa onneksi väreilee pieniä toivon pilkahduksia.
Listasin 23 asiaa, jotka ovat yhden 66-vuotiaan eläkkeellä olevan naisen mielestä ajankohtaisia ja merkityksellisiä. Asiat ovat satunnaisessa järjestyksessä.
- Vanheneminen on supermielenkiintoista sekä yksilön että eläkeläistoimijan ja yhteiskunnan näkökulmasta tarkasteltuna. Harmi vaan, kun yhteiskunta ei näe niitä mahdollisuuksia, joita eläkeläisissä on.
- Digitalisaatio on arjen helpotus ja ilo. Tekniikka säästää aikaa ja antaa uusia, uljaita tilaisuuksia eläkeläiselle. Edistää myös aivoterveyttä. Älypuhelin ja kannettava tietokone ovat hyödyllisimmät ja tärkeimmät esineeni.
- Eläkeläisyys kestää loppuelämän. Vieläkin on vaikea uskoa, että vanhuuseläkeläisyys on pysyvä olotila.
- Muuri työelämän ja eläkeajan välissä. Elämä on ikään kuin aloitettava alusta, kun jää eläkkeelle. Tuttavani kertoi tästä, mutta en ymmärtänyt ennen kuin koin sen itse. Tarvittaisiin välivaihe. Työvuosina hankittu osaaminen ei katoa yhdessä yössä, vaikka ympäristö niin tuppaakin ajattelemaan.
- Ulkopuolisuuden tunne. En ole koskaan tuntenut itseäni niin ulkopuoliseksi yhteiskunnassa kuin eläkeläisenä. Luulin, että on helppo löytää ikääntymiseen liittyviä vaikuttamisen kanavia, mutta toisin kävi. Organisaatioiden suhtautuminen vanhenemiseen on perinteistä ja rakenteet ovat hierarkkisia.
- Työssäkäynti vähentää ulkopuolisuuden tunnetta. Työskentely eläkeläisenä on rennompaa kuin aktiivivuosina.
- Tehdään iästä numero! #IästäNumero -kansanliikkeen yhtenä tavoitteena on, että myönteiset ikäasenteet vahvistuvat yhteiskunnan eri osa-alueilla. Kansanliike on parasta, mitä eläkeläisympyröissä on tapahtunut vuoden aikana.
- Ikäymmärryksen eteen on tehtävä paljon työtä Suomessa. Kun ikäymmärrys kohenee, asenneilmastokin muuttuu suopeammaksi vanhenemista kohtaan. Tulisi huomioida, että elinajanodote on noussut ja sitä myöten vanhuuseläkeläisten ikähaitari on suuri.
- Pettymykset kuuluvat elämään. Ikä helpottaa niiden käsittelyä.
- Rutiinien tärkeys korostuu eläkeaikana. Rutiinit tuovat ryhtiä arkeen. Toki rutiineja täytyy aika ajoin muuttaa.
- Nukkuminen on kaiken perusta. Levänneenä jaksaa tehdä mieluisia asioita ja pitää itsestään huolta.
- Vanhenemiseen voi varautua. Vanheneminen on väistämätöntä mutta sen tietää etukäteen, joten elämää voi junailla ikääntyminen huomioiden. On tärkeää tavata eri ikäisiä ihmisiä, heiltä voi saa vinkkejä tulevaisuuden suunnitteluun.
- Hiusten värjääminen. Haluaisin jättää hiukset värjäämättä, mutta vielä ei ole oikea hetki siihen. Ehkä sen jälkeen, kun lopetan työssäkäynnin.
- Ikääntyminen lisää rohkeutta ja rentoutta sekä uskallusta nauraa itselleen.
- Kokonaisuuksien ymmärtäminen. On mahtavaa, kun tietää jonkin ajankohtaisen tapahtuman taustat vuosien jopa vuosikymmenten ajalta.
- Liikunta. Liikunta parantaa elämänlaatua, ja se on aivan välttämätöntä toimintakyvyn kannalta.
- Unelmointi on käsitöiden ohella paras rentoutumisen keino. Unelmointi on vapauttavaa. Unelmoida voi missä tahansa. Ja mikä parasta, unelmoinnilla ei ole yläikärajaa. Aikaa myöten osa unelmista jalostuu tavoitteiksi.
- Tavoitteet auttavat pitämään elämän mielekkäänä ja merkityksellisenä. Itse asiassa unelmoinnin ja tavoitteellisuuden merkitys kasvaa ikävuosien lisääntyessä.
- Oivalluksen ja oppimisen ilo. Voi olla, että oppiminen hidastuu, kun ikää tulee lisää. Ei ole tärkeää meneekö oppimiseen viikko tai kaksi. Pääasia on, että oppii uutta. Oppimisen ilo on tärkein.
- Kirjoittaminen ja sen opiskelu on antanut paljon. Olen superiloinen, että uskalsin lähteä sille tielle.
- Havainnointi. Eläkeaika vaikuttaa myönteisesti havainnointikykyyn. On aikaa ja tilaa tarkkailla omaa ja muiden toimintaa, tunteita sekä ympäristöä.
- Mielenrauha. Onnellinen elämä rakentuu mielenrauhasta, sanoi Cicero aikoinaan.
- Vanhuus on elämän kruunu. Näin ajattelen, mutta en vieläkään osaa sanoittaa mielipidettäni järkevästi. On etuoikeus saada vanheta.
Tässä on 66-vuotiaan eläkeläisen ajatuksia. Saas nähdä, miltä maailma näyttää ensi vuonna.
Lue myös blogi: 21 tuntemusta, miltä tuntuu olla 65-vuotias eläkeläinen