Mitä muuta ikä on kuin numero?

Ikääntynyt ihminen saa yhteiskunnassamme huomiota, kun hän tekee jotain ikäiselleen ei-tyypillistä kuten juoksee maratonin. Sanotaan, että ikä on vain numero. Mistähän lie kyseinen sanonta on lähtöisin? Ehkä tavoitellaan nuorekkuutta. Sanontaa käytetään ajattelematta tarkemmin sen sisältöä ja merkitystä.

Ikääntyneistä puhutaan usein ryhmänä esimerkiksi seniorit, vanhukset, eläkeläiset, kuusikymppiset. Ikääntyneitten erilaisuutta ei osata ottaa huomioon, vaikka erilaisuus nimenomaan korostuu iän karttuessa.

Kun ihminen ei ole enää aktiivisessa työiässä, hänet häivytetään jonnekin. Tietynlainen välinpitämättömyys ikääntyneitä kohtaan valitettavasti näkyy yhteiskunnassa. Ajatellaan, että ikäihmisillä ei ole enää sanottavaa. Todellisuudessa eläkeläisillä olisi paljonkin kerrottavaa. Sen todistaa myös Merja Holmilan selvitys.

Iän mukaan jaottelu

Työelämässä, ainakin työuran loppupäässä, ihmiset jaotellaan numeron eli iän mukaan, mikä voi johtaa ikäsyrjintään. Oletetaan kategorisesti, että kaikki kuusikymppiset haluavat jäähdytellä. Työnantaja laittaa iän perusteella varttuneemman hakijan työhakemuksen ö-mappiin.

Seitsemänkymppiset ovat keskenään hyvin erilaisia puhumattakaan siitä, että vanheneminen on erilaista kuusikymppisenä ja kahdeksankymppisenä.

Työelämän ulkopuolella olevia ikäluokkia jaottelu riipaisee vähintään kovasti. Heistä puhuttaessa on vain yksi ryhmä eli eläkeläiset. Seitsemänkymppiset ovat keskenään hyvin erilaisia puhumattakaan siitä, että vanheneminen on erilaista kuusikymppisenä ja kahdeksankymppisenä.

Toki on tilanteita, joissa iän mukaan jaottelu on tarpeen, esimerkkinä eläkeikä. Raja on vedettävä johonkin. Eläkkeelle siirtymisessä on kuitenkin huomioitu ihmisen tilanne ainakin siinä mielessä, että eläkkeelle voi jäädä joustavasti syntymävuodesta riippuen.

Jos ihmisestä nähdään vain ikä eli numero niin menetys on suuri sekä yhteiskunnalle että ikääntyneelle itselleen.

Ikä ei ole pelkkä numero

Ihminen muuttuu, kasvaa ja kehittyy kaiken ikäisenä. Eläkeikään mennessä kokemuksia on jo kertynyt roppakaupalla. Eletty elämä, tieto-taito, opinnot, sosiaaliset taidot, perimä, ammatinvalinta ovat vaikuttaneet siihen, millainen henkilöstä on tullut ja millainen vanhuus hänellä on edessään.

Eläkeläinen siis tietää mitä on olla nuori toisin kuin nuori, joka ei tiedä, mitä on olla vanha.

Eläkeläinen on elänyt monella vuosikymmenellä, joten hänellä on perspektiiviä nähdä tapahtumien kulku pitkältä ajalta. Usein unohdetaan, että seniori on kokenut myös nuoruuden, vaikkakin eri aikakaudella kuin tämän päivän nuori. Eläkeläinen siis tietää mitä on olla nuori toisin kuin nuori, joka ei tiedä, mitä on olla vanha.

Ikäkäsityksiä tulisi aina peilata nykyaikaan, ei menneeseen. Kolmekymmentä vuotta sitten aika oli toisenlainen ja ikäkäsitys oli erilainen. On tärkeää, että kultakin ikäpolvelta kysytään heidän omia tuntemuksiaan vanhenemisesta.

Moni ikääntynyt haluaisi osallistua heille suunnattujen palvelujen tai yhteiskunnan kehittämiseen. Meiltä puuttuu matalan kynnyksen tapahtumat, paikat, joissa voisi luontevasti kohdata eri ikäisiä ihmisiä ja löytää sopivat vaikuttamisen kanavat.

Vanheneminen on ainut tapa elää kauemmin.                                                                                    -Francois Auber