Nostalgia nostaa päätään

Nostalgia tarkoittaa menneen ikävöintiä, kaihoa ja haikeutta (Wikipedia). Nostalgia on myös yhteisiä kokemuksia, yhteenkuuluvuutta, kokonaisnäkemystä elettyyn elämään. Se on menneestä jutustelua ilman suurempaa ikävöintiä. Menneisyys auttaa ymmärtämään tehtyjä päätöksiä ja helpottaa tulevien päätösten tekemistä.

Nostalgia ei rajoitu pelkästään vanhoihin ihmisiin, vaikka usein näin mielletään. Menneen kaipuu ei tunne rajoja, sitä voi kokea nuorena ja erilaisissa tilanteissa.

Mainosmiehetkin hyödyntävät nostalgiaa. Jokunen yritys on vuosien varrella onnistuneesti käyttänyt kaipuuta markkinoinnissa. Tunteisiin vetoavia mainoksia ovat tehneet ainakin Fazerin Sininen ja Fazerina.

En ole pitänyt itseäni erityisen nostalgisena ihmisenä mutta täytyy myöntää, että viime aikoina on noussut esiin siihen viittavia piirteitä. Kun on elänyt monella vuosikymmenellä, on myös paljon kokemuksia ja muistoja.

Oma tapani selvitä hankalista hetkistä on unelmointi.

On tärkeää, että on oman ikäisiä ystäviä, jotka tietävät mistä puhun, kun mainitsen kirjoituskoneen. On mukavaa, kun on sukulaisia ja lapsuuden ystäviä, jotka ymmärtävät, kun käytän murresanoja kuten umpeloinen.

Muisteleminen ja pohdiskelu kuuluvat vanhuuteen luonnollisena osana elämää siinä missä kävelylenkit. Mennyttä en kuitenkaan kaipaa. Sitä on ajoittain kiva muistella ja siitä on tärkeä keskustella ja pohtia, mikä oli paremmin, mikä huonommin. Ottaa opiksi.

Nostalgisen kokemuksen hyvänä puolena on se, että ihminen ei voi koskaan palata siihen mitä on ollut. On kiva fiilistellä hetki menneessä, tuntea hieman kaihoa, mutta elämä on tässä ja nyt. Hyvä niin.

Toivoisin, että olisi julkisia tiloja, joissa nuoret, keski-ikäiset ja vanhat voisivat luontevasti törmäillä ja vaihtaa kokemuksia eri vuosikymmeniltä. Monissa kunnissa lasten ja nuorten palvelut ovat yhdessä rakennuksessa ja vanhojen ihmisten palvelut ovat toisaalla. Kunnat voisivat miettiä, miten edistää tilojen paremmalla suunnittelulla nykyisyyden ja menneen sujuvaa kohtaamista.

Vanhuus alkaa siitä hetkestä, kun menneisyydellä alkaa olla ihmiselle enemmän merkitystä kuin tulevaisuudella.

Työelämästä on jäänyt mieleen, että nuoret työntekijät seurustelevat pääosin keskenään, vanhemmat keskenään. Yllätys oli suuri, kun Ruotsissa jakoa ei ollut iän ja sukupuolen perusteella. Siellä kolmekymppinen ja kuusikymppinen saattoivat olla parhaat ystävykset. Työskentelin läntisessä naapurimaassa vuosisadan vaihteessa.

Osa ihmisistä haluaa kääntyä onnellisten muistojen pariin vaikeina aikoina. Ne lohduttavat. Oma tapani selvitä hankalista hetkistä on unelmointi. Suunnittelen tulevaisuutta. Yritän valaa toivoa, vaikeat ajat eivät kestä ikuisesti.

Vuosia on nyt takana enemmän kuin edessä, tulevaisuus on silti eläkeläiselläkin. Pekka Sauri sanoi osuvasti, että vanhuus alkaa siitä hetkestä, kun menneisyydellä alkaa olla ihmiselle enemmän merkitystä kuin tulevaisuudella.