Pärnun puistot ovat olohuoneen jatke

Puistot lisäävät viihtyisyyttä ja antavat tilaa hengittää. Pärnun keskustassa on monta upeaa viheraluetta, jotka tuovat hyvää oloa ja tarjoavat elämyksiä ympäri vuoden. Kesällä voi ihailla kukkaloistoa ja talvella jouluvalaistusta. Puut ovat vanhoja, korkeita ja niin vehmaita, että niiden alle voi mennä sateensuojaan.

Pärnun puistoista huolehditaan mallikkaasti läpi vuoden. Roskikset on aseteltu sopivan lähekkäin, joten jätteet on helppo tipauttaa niille kuuluviin astioihin. Kulkuväylät aurataan talvellakin, ehkä juuri siksi puistot ovat ahkerassa käytössä lumisina kuukausinakin. Ja mikä parasta, puistoissa on istuinpenkkejä riittävästi.

Aamuinen kävely puiston poikki vaikuttaa mielialaan positiivisesti. Pienikin hetki vihreyden ympäröimänä riittää saattamaan ajatukset uusille urille.

Kun kaupunkeja suunnitellaan, on oleellista, että jätetään tilaa virkistäytymiselle. Se on tärkeää kaiken ikäisille ihmisille mutta erityisen merkityksellistä on huolehtia siitä, että ikäihmisillä on mahdollisuus päästä puistoon.

Koidula Park

Koidula park sijaitsee Pärnun keskustassa ja on yksi suosituimmista puistoista. Paikka on nimensä mukaan omistettu Lydia Koidulalle (1843-1886). Pärnu on hänen nuoruutensa kaupunki. Myöhemmin Lydiasta tuli kuuluisa runoilija, journalisti, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja ensimmäisen vironkielisen teatteriesityksen käsikirjoittaja.

Lydia Koidulan merkittävyydestä kertoo myös se, että puistossa komeilee hänelle omistettu patsas, joka paljastettiin juhlallisesti vuonna 1929. Sen on veistänyt Amandus Adamson.

Puistossa voi nauttia suihkulähteen solinasta ja värikkäiden kukkain kauneudesta. Kukkaistutuksia on tusinoittain, joten ei ole merkitystä, mille penkille istahtaa, edessä avautuva näkymä on aina kaunis. Joulunaikaan suihkulähde saa häikäisevän, talvisen valaistuksen.

Puistossa käy eri-ikäisiä ihmisiä, voinee sanoa, että vauvasta vaariin. Arki-iltapäivisin myös läheisen koulun oppilaat viettävät siellä aikaansa.

Olen iloinen, että lempipuistoni on saanut nimensä Lydia Koidulan mukaan. Hän oli edelläkävijä omalla alallaan. Tuohon aikaan naisen tuskin oli helppoa työskennellä kodin ulkopuolisessa ammatissa.

Puisto on kahvilan tapaan inspiroiva paikka kirjoittaa. Puistossa voi seurata, mitä ympärillä tapahtuu ja ammentaa ympäristöstä ideoita tekstiin. Liekö puiston nimellä innostava vaikutus?

Vanapark

Vanapark (Vanha puisto) on Pärnun vanhin puisto. Se rakennettiin jo vuonna 1831, alkuaikoina se tunnettiin rakennuttajansa mukaan nimellä Goldmann-puisto. Paikka oli tuolloin suosittu kesävieraiden kokoontumis- ja viihdepaikka.

Myöhemmin Pärnuun perustettiin muitakin puistoja ja Goldmann-puistoa alettiin kutsua Vanaparkiksi. Nykyään siellä on lasten leikkipaikka. Puisto on niin ikään luonnonsuojelukohde.

Vanapark on minun kotipuistoni, jos nyt niin voi sanoa. Kuljen sen läpi tai ohi päivittäin. Talvella rakastan katsella suuria ja punaisia joulupalloja, jotka on kiinnitetty valopylväisiin. Pallot ovat uskomattoman kauniita valkenevassa aamussa tai pimenevässä illassa.

Kesällä puiston rehevät lehtipuut ovat täydessä komeudessaan, linnut laulavat, aurinko paistaa, sininen taivas pilkottaa isokokoisten puiden takaa. Voiko ihanampaa aistielämystä olla?