Pärnussa asuminen inspiroi - huomioita Viro-kuukausilta

Asuin osa-aikaisesti Pärnussa yhdeksän ja puoli kuukautta viime syksystä tämän vuoden kesäkuuhun. Vietin Virossa kaksi kolmasosaa ja Suomessa loput tuosta ajasta. Asuntoni oli kalustettu asunto Pärnun keskustassa, jossa tarvittavat palvelut ovat kävelymatkan päässä. Viro on kiinnostanut maana jo pitkään samoin kuin pienessä kaupungissa asuminen. Näiden asioiden valossa Pärnu on täydellinen valinta.

Palasin Helsinkiin kuukausi sitten, joten en usko, että olen sisäistänyt läheskään kaikkea Virossa näkemääni. Tiedän aikaisempien kokemusten perusteella, että pitkänkin ajan kuluttua opit ja muistot pulpahtelevat esiin.

Pärnussa vietin ihan tavallista elämää. Tein itselleni tärkeitä asioita kuten teen Suomessakin. Uudessa ympäristössä arkisista perusasioista tulee pieni "seikkailu", mikä antaa uutta pontta päiviin. Pandemia vaikutti jonkin verran tekemisiini mutta introvertti kun olen, rajoitukset vaikuttivat hyvin vähän. Ehkä juuri rajoitusten ansiosta pystyin keskittymään opiskeluun ja kirjoittamiseen. Poiketen muista opinnoista eestin kielen opiskelu ei edennyt aivan suunnitellusti, mikä harmittaa. Virossa pärjää englannin kielellä hyvin, joten siinä mielessä ei ollut pakkoa.

Valmistautuminenn

Eläkeläisenä ihminen tuntee itsensä jo melko hyvin. Hyvä itsetuntemus auttaa tekemään oikeita tai oikeansuuntaisia päätöksiä, mutta ne eivät silti ole aina järkeviä. No, vanhalla ihmisellä on oikeus tehdä myös huonoja päätöksiä.

Valmistautuminen Pärnu aikaan sujui rutiinilla. Aikaisempien tapausten perusteella osasin sanoa, että vähällä tavaralla pärjää. Listasin tarvikkeet, joita ilman en selviä. Luettelosta tulee lyhyt eli kannettava tietokone, älypuhelin, passi, villalangat ja hyvät kävelyyn sopivat kengät. On vapauttavaa, kun ympärillä on esineitä normaalia vähemmän. Asunnon siivouskin on helpompaa.

Varaudun myös yksinäisyyteen, koska muutan yksin, enkä tunne entuudestaan ketään Pärnussa. Mietin etukäteen, mistä voisin tarvittaessa löytää seuraa ja mitä tehdä, jos yksinäisyys valtaa mielen. Huoli on kuitenkin ennenaikainen. Verkostoitumisen taidot ovat jotakuinkin tallella ja jälleen kerran digitalisaatio tulee apuun.

Sähköisten yhteyksien avulla pystyn osallistumaan harrasteryhmiin, palavereihin, webinaareihin ja opiskelemaan. Pystyn hoitamaan asiat ja ennen kaikkea pitämään yhteyttä ystäviin ilman, että Helsinki-käyntejä tarvitsee liian tarkkaan suunnitella. En kokenut samanlaisia yksinäisyyden tunteita, joita koin nuoruudessa. Luulen, että ikä myös vaikuttaa. Olen huomannut, että nyt tarvitsen omaa aikaa enemmän kuin parikymmentä vuotta sitten.

Taidot

Joustavuus, sitkeys, ongelmanratkaisukyky, kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, erilaisten kulttuurien kohtaaminen, kielitaito. Nämä ominaisuudet kehittyvät ulkomaan jaksoilla. Noita piirteitä jokainen tarvitsee niin vapaa-aikana kuin työelämässä. Ne ovat tärkeitä taitoja myös eläkeläiselle.

Kun nuorena naisena olin työhaastattelussa, yritys kertoi, että he eivät uskalla palkata minua, koska saatan lähteä maailmalle milloin tahansa. Olin vastikään palannut pitkähköltä ulkomaan reissulta. Työhaastattelijat eivät lainkaan kysyneet, mitä opin matkalla. Toivottavasti asenteet ovat muuttuneet työelämässä noista ajoista.

Eläkeläisen oleskelu eroaa työskentelystä ulkomailla siinä, että työntekijällä on työnantaja ja työkaverit "turvana". Heiltä voi kysyä neuvoa ja saada vinkkejä maahan sopeutumisessa. Eläkeläinen on täysin omillaan. Hän joutuu itse verkostoitumaan, etsimään seuraa ja selvittämään asiat. Eläkeläisen plussana on kokemus ja itsetuntemus.

Paluu

Rutiinit ovat minulle tärkeitä. Kesti jonkin aikaa ennen kuin löysin sopivan päiväohjelman Pärnussa. Kun rutiinit loksahtivat paikoilleen, ne osoittautuivat maailman parhaiksi.

Olen nyt muutaman viikon yrittänyt sopeutua elämään Helsingissä, mutta paluu vanhaan tökkii. Vanhat tavat tuntuvat kulahtaneilta. Olo on hieman levoton. Ihmettelen, kun kuulen puhuttavan tuttua kieltä ympärilläni. Etukäteen veikkailin, jotta tuskin koen kulttuurishokkia, koska Suomen ja Viron väliset erot ovat pienet isossa kuvassa. On miten on, uutta näkökulmaa on hyvä saada aika ajoin. Ja sitä Pärnussa oleskelu antoi.

Koen pärjäämisen ylpeyttä, elämä ei ole ohitse vanhanakaan. Pärnu kuukausina koin samaa riemua ja seikkailunhalua, joita tunsin nuorempana vastaavissa tilanteissa. Pärnussa tarkkailin ihmisiä ja ympäristöä sekä imin vaikutteita ja ideoita, joista on iloa pitkään. Toki tein näin nuorempanakin mutta ikääntyneenä malttaa pysähtyä ja keskittyä havainnoimiseen paremmin. Pärnu on inspiroiva kaupunki, varsinainen aarreaitta.

Lue myös blogit Pärnun kahviloista ja puistoista.

https://www.ikaantymisenihmeet.fi/l/parnu-on-kahvilaystavan-ihmemaa-osa-2/

https://www.ikaantymisenihmeet.fi/l/parnun-puistot-ovat-olohuoneen-jatke/