Sopeutuminen uuteen maahan - 4 juurtumisen vaihetta

Kun eläkeläinen tai kuka tahansa muu ihminen muuttaa ulkomaille, hän kokee neljä juurtumisen vaihetta: alkuinnostuksen, sokin, tyhjyyden ja sopeutumisvaiheen. On tärkeää tiedostaa, jotta uuteen kulttuuriin kasvamiseen liittyy erilaisia tunteita ja vaiheita. Erityisen tärkeää se on silloin, kun uudessa kotimaassa ei ole sosiaalista tukiverkostoa. Tässä voisi olla viideskin kohta eli paluusokki. Jos muuttaja palaa kotimaahan, niin paluu voi myös aiheuttaa sokin. Näin voi tapahtua jo lyhyenkin poissaolon jälkeen.

Muuton sopeutumisen vaiheet ovat samat, oli elämäntilanne tai ikä mikä tahansa. Ikä ja kokemus vaikuttaa jonkin verran lieventävästi juurtumisen eri jaksoihin, silti osiot on erotettavissa toisistaan. Eläkeläisen tilanne poikkeaa työntekijän tilanteesta siinä mielessä, että eläkeläisellä ei välttämättä ole valmista yhteisöä uudessa kotimaassa, vaan hänen täytyy itse rakentaa sosiaalinen verkostonsa. Työntekijällä on työyhteisö. Vaikka työkaverit olisivat ennestään tuntemattomia, hänellä on kuitenkin yhteisö, josta voi aloittaa tutustumisen vieraaseen maahan.

Miksi lähteä ulkomailla, jos se on niin vaivalloista?

Se onkin hyvä kysymys. Syyt ovat yksilölliset jokaisella muuttajalla: työ, opiskelu, seikkailu, ihmissuhteet, kieli, ilmasto, eläkepäivien vietto toisenlaisessa ympäristössä. Lähtijällä on varmasti taustalla myös ripaus uteliaisuutta sekä halu kokea uutta. On ollut hienoa huomata, että ikä ei himmennä muutto- ja seikkailunhaluja. Eläkeläisenä en enää innostu rinkka selässä matkailusta, mutta pieni seikkailijatar asuu sisälläni edelleen.

Artikkelissa käsittelen vapaaehtoista muuttoa. Uskon, että neljä vaihetta ovat samat myös silloin, kun olosuhteet pakottavat lähtemään kotimaasta. Voisin kuvitella, että pakkomuutossa juurtumisen vaiheet näyttäytyvät pitkäkestoisempina ja vaikeampina.

Miten valmistautua muuttoon?

Päätös vaihtaa kotimaata on iso asia, jota kannattaa miettiä monesta näkökulmasta. Listaan muuton plussat ja miinukset Excel-taulukkoon. Olen toiminut näin, on syy muuttoon ollut seikkailu, työ tai eläkepäivät. Miinussarakkeeseen on yleensä kertynyt useita kohtia, mutta joka kerta plussarake on pituudellaan päihittänyt miinussarakkeen. Samalla kun pohtii muuton hyviä ja huonoja puolia, silloin viimeistään selviää lähtemisen syyt. Mielestäni on tärkeää tietää, miksi haluaa pois kotimaasta. Kun tunnistaa syyt, niin sopeutuminen uuteen kotimaahan on helpompaa. Mahdollinen sokki näyttäytyy lievempänä. En osaa selittää asiaa tarkemmin, mutta näin olen kokenut.

Pakoon ongelmia ei kannata lähteä, ne harvoin ratkeavat toisaalla. Asioiden tarkastelu kauempaa voi kuitenkin antaa tapahtumille perspektiiviä ja asettaa ne oikeisiin mittasuhteisiin. Suomikin näyttäytyy ulkomailta katsottuna erilaiselta. On kiinnostavaa seurata, miten ja mitä Suomesta uutisoidaan, jos ylipäätään uutisoidaan mitään. Ulkomailla tunnen itseni suomalaisemmaksi kuin konsanaan kotimassa. Tunnen erityistä ylpeyttä kansalaisuudestani.

Henkisen valmentautumisen lisäksi on hyvä tutustua ennakkoon kohdemaan kulttuuriin ja kieleen. Aikaisemmat muuttokokemukset ulkomaille voivat lievittää sopeutumisen oireita, mutta ne eivät poista niitä kokonaan. Kokemusten myötä osaa varautua tiettyihin asioihin, silti juurtumisen eri vaiheet erottuvat.

Lähtöjuhlat kotimaassa tuo muuton konkreettisesti iholle. Vaikka irtiotto olisi lyhytaikainen, niin kannattaa harkita ystävien koollekutsumista. Lähtö on hyvä syy järjestää bileet, se on myös eräänlainen riitti vanhan ja uuden taitekohdassa.

Kulttuurishokin neljä vaihetta

Tässä juurtumisen neljä vaihetta: alkuinnostus, sokki, tyhjiö ja sopeutuminen + paluushokki. Käsittelen lyhyesti jokaista kohtaa lyhyesti täydentäen omilla kokemuksilla.

1. Alkuinnostus on mahtava vaihe. Uudet ilmiöt uudessa maassa viehättävät ja kiinnostavat. On jännittävää, kun voi maistella paikallisia ruokia, tutustua omaperäisiin kahviloihin, löytää ennennäkemättömiä katuja. Alkuvaiheessa asiat näyttävät pääosin hyvältä. Kaikki on paremmin kuin kotimaassa, miten ulkomailla osataankaan käyttää mielikuvitusta.

2. Sokkivaihe kehittyy vähitellen, jos ylipäätään kehittyy. Tätä vaihetta on aluksi vaikea havaita. Vaikka sopeutuminen etenee ja asioiden hoitaminen uudessa kotimaassa näennäisesti sujuu jouhevasti, silti jossain vaiheessa huomaa, että sisällä myrskyää. Suomalaiskontaktien puute alkaa rasittaa. Vieraan kielen puhuminen ja kuunteleminen väsyttää. Ärsyttää, kun laastaria ei löydy kaupasta. Viranomaisasiointi tuntuu monimutkaiselta. Liikkuminen on hankalaa, nousee väärään bussiin, aikaa tuhraantuu.

3. Tyhjiö. Tätäkö elämä on? Eipä ole kummoista, tällaista se on Suomessakin. Uusi maa on tavallinen, elämä on tavallista ja arkista. Tässä vaiheessa ruusunpunaiset lasit viimeistään tippuvat silmiltä. Vaikka tietää, jotta arki on arkea missä tahansa maailman kolkassa, silti haluaisi uskoa, että muualla on paremmin. On melko turhauttava hetki, kun ymmärtää, jotta arkea ei pääse pakoon missään. Monelle meistä arki on kuitenkin parasta elämää, siitä huolimatta muutoksen yhteydessä toivoo, että uusi mahtava elämä olisi alkanut. Näistä neljästä vaiheesta tyhjiö on ollut minulle vaikein vaihe jokaisella ulkomaan jaksolla siitä huolimatta, että olen kokenut sen aika monta kertaa elämäni aikana. Vietin vuodenvaihteen molemmin puolin yhteensä lähes kymmenen kuukautta Pärnussa. Alkuinnostuksen jälkeen vaivuin tyhjiöön. Sokkivaihetta en mielestäni kokenut. Rutiinit olivat hukassa, turhautti. Tässäkö tämä on? Tavallista elämää.
4. Sopeutuminen. Rutiinit ovat tärkeitä myös eläkeläiselle, ne tuovat ryhtiä päivään. Pärnussa kesti jonkin aikaa ennen kuin löysin toimivan päivärytmin. Sitten kun ne loksahtivat paikoilleen, Pärnu alkoi näyttäytyä uudessa valossa. Aloin nähdä Viron realistisena. Sopeutuminen tapahtuu lähes huomaamatta. Joku päivä vaan huomaa, että arki rullaa mukavasti. Moikkaa tuttua ihmistä kahvilassa ja kuntosalilla. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeässä roolissa, jotta uusi kotimaa alkaa tuntua kodilta. Sopeutumisvaiheessa myös havainnoimiskyky palaa, yksityiskohdat alkavat erottua selkeämmin. Ulkomailla tiedostaa hyvällä tavalla olevansa suomalainen. Näkee monipuolisesti entisen ja uuden kotimaan hyvät ja huonot puolet. Toisaalta ymmärtää, mikä rikkaus on, kun voi asua ulkomailla, toisaalta ylpeys kotimaata kohtaan nostaa päätään.

Paluusokki

Kuten sopeutumisen neljä vaihetta, niin myös paluusokki on yksilöllinen kokemus. Itselleni paluushokki on ehdottomasti vaikeampi ja pitempikestoisempi kuin mikään sopeutumisen vaiheista. Lyhytkin poissaolo kotimaasta muuttaa ihmistä. Tuntuu kuin poissaolon aikana itse olisi muuttunut enemmän kuin Suomi, mikä aiheuttaa sen, että muuttuneen minän on vaikea löytää paikkaansa vanhoista ympyröistä. Ystävät ja tuttavat eivät täysin ymmärrä, kun kertoo elämyksistä, joita on kokenut ulkomailla. On toki ymmärrettävää, että he eivät ymmärrä, silti se turhauttaa. Levottomuus on kamalaa. Ajatukset palaavat ulkomaan jaksoon tuhka tiheään. Joku on viisaasti todennut, että aika kulkee kahteen suuntaan ja kaksinkertaistaa ulkomailla vietetyn ajan.

Jos jokin muuttamiseen liittyvä neuvo pitäisi antaa, niin se olisi koeasuminen uudella paikkakunnalla. Neuvo on sama, on kyse muutosta kotimaassa tai muutosta ulkomaille. Eräs helsinkiläinen pariskunta hankki asunnon koeluonteisesti Hämeenlinnasta pari vuotta ennen eläköitymistä. He tykästyivät paikkakuntaan niin paljon, että muuttivat sinne kokonaan, kun siirtyivät eläkkeelle.

Lopuksi haluan mainita eräästä nuoren työntekijän kokemuksesta. Nuoruudessani ja työelämäaikoina työnantajat eivät arvostaneet ulkomaan komennuksia kovin korkealle. Järkytyin, kun huomasin, että tilanne ei ole juuri muuttunut paremmaksi. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 14.8.2022 oli kirjoitus, jossa lukija kertoo, että "Koulutettujen paluumuuttajien on vaikea löytää töitä Suomessa". Tilanne on sama kuin omassa nuoruudessani. Haloo Suomi!