Unelma oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta

Ikämaailma on hajallaan, kukin toimija touhuaa omassa kuplassaan, ikäsyrjintä rehottaa, ikäymmärrys on heikkoa, eläkeläisten potentiaali ei ole täydessä käytössä, vanhenemisen mielikuvat ovat peräisin menneiltä vuosikymmeniltä. Siinä muutamia syitä, miksi lähdin visioimaan ikääntymisen ihanneyhteiskuntaa.

Suomessa elää vahvana käsitys, että eläkeläiset ovat pelkkä kuluerä. Asiasta keskustellaan lähes yksinomaan terveydenhuoltokustannusten ja eläkemenojen kautta. Siinä ei kuitenkaan ole koko totuus. Eläkeläiset maksavat veroa eläkkeestään, he maksavat liikevaihtoveroa, kiinteistöveroa ym. veroja, osa käy myös palkkatyössä ja maksaa työtuloveroa. He kuluttavat, ostavat palveluja ja tuotteita. Eläkeläiset siis ylläpitävät työllisyyttä. Heillä on omaisuutta, he sijoittavat tai ovat muuten taloudellisesti toimeliaita. Lisäksi seniorit tekevät mittavan määrän vapaaehtoistyötä ja auttavat läheisiään lukuisin tavoin. Eläkeläiset jo tekevät paljon ja ovat monessa mukana, yhteiskunta voisi kuitenkin toimillaan vielä pikkuisen lisää edistää seniorikansalaisten aktiivisuutta tai ainakin pävittää tietonsa tähän päivään.

Olen huomannut, että yhteiskunta on vanhoillisempi kuin eläkeläiset itse. Hyvin harvoin näkee minkäänlaisia tulevaisuuden visioita liittyen ikääntymiseen. Muistellaan menneitä, suunnitellaan toimintaa tähän hetkeen mutta tulevaisuuden suunnasta ei juurikaan puhuta. Vanhuuskokonaisuus ei ole oikein kenenkään eikä minkään tahon hallinnassa.

1. Ikäministeriö. Suomeen on perustettu uusi ministeriö, koska ikääntyneitten asioita ei muuten saatu edistettyä riittävän hyvin. Ministeriön alaisuudessa toimii vanhusasiavaltuutetun toimisto. Ministeriön toimialaan kuuluu ikääntyneitten työllisyys- ja ikäsyrjintäasiat sekä vanhuspalvelut. Ensimmäinen ikäministeri on Ilmari Nurminen. Hän toimi eduskunnan IKÄ-verkoston puheenjohtajana 2020-luvulla.
2. Ikäsyrjivää lainsäädäntöä on tarkistettu ja purettu. Poliitikoille, päättäjille ja virkamiehille on annettu ikäymmärryskoulutusta ja vaikutusarviointeihin on panostettu, minkä seurauksena ikäsyrjiviä säädöksiä on purettu. Esimerkiksi palkansaajien ja eläkeläisten verotusta on yhdenmukaistettu.
3. Ikäymmärryksen taso on kohonnut, samall kun vanhenemisen tietotaso on parantunut. Ikääntymistä on alettu pitämään luonnollisena osana elämää. Työvoimapulan seurauksena työnantajatkin heräsivät siihen, että yli kuusikymppiset ovat osaavaa työvoimaa. Jokaisella työpaikalla on ikäymmärrysohjelma. Terveyden- ja sosiaalihuollon henkilökuntaa on perehdytetty ikätietoisuuteen. Myös päättäjät ovat päässeet ikäkoulutuksesta osalliseksi. Eduskunnan IKÄ-verkosto niinikään otti asiakseen parantaa kansanedustajien ikäosaamista. Kaikki tämä sai alkunsa, kun Vanhustyön keskusliitto perusti Tehdään iästä numero! -kansanliikkeen vuonna 2022 #iästänumero. Kansalaisten tietous ikäymmärryksen tärkeydestä parani kansanliikkeen piristävien kampanjoiden ansiosta.
   
4. Eläkeläisten työllisyysaste on noussut. Työnantajien ja kansan asenteet eläkeläisten työssäkäyntiä kohtaan ovat muuttuneet suopeammiksi, mikä näkyy senioreiden työssäkäynnin suosion kasvuna. Työnantajat ovat alkaneet ajatella, että monisukupolvinen työvoima on rikkaus. Eläkeläiset ovat innostuneet etenkin osa-aikaisesta työstä.
5. Eläkeläistoimijat tekevät yhteistyötä. Eläkeläistoimijoita on edelleen lukuisia, mutta he ovat kehittäneet keskinäistä yhteistyötään, mikä näkyy parempana tiedon saantina ja monipuolisempana toimintana. Yhä useampi seniori pääsee heidän kauttaan osallistumaan.
6. Eläkeläisten osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia on lisätty. Ikääntyneitä pidettiin pitkälti toiminnan kohteina 2000-luvulla, ei siis aktiivisina toimijoina. Vaikuttamismahdollisuuksia onkin lisätty roimasti niin yhteiskunnan kuin eläkeläistoimijoiden taholta. On vihdoinkin oivallettu, että eläkeläisissä on potentiaalia.
7. Eläkeläiset eivät ole yhtenäinen ryhmä. Ikähaitari on noin neljäkymmentä vuotta. Noihin vuosiin mahtuu jopa kaksi sukupolvea. Ihmiset elävät hyvin erilaista ikävaihetta eläkeajan alussa ja lopussa, mikä on alettu huomioimaan käytännön toimissa.
8. Asenteet vanhenemista kohtaan ovat vapautuneet ja muuttuneet myönteisimmäksi. Senioreita toimii  näkyvillä paikoilla elämän eri osa-alueilla, kuten muitakin ihmisiä. Heitä on palveluammateissa ja asiantuntijoina mediassa. Ikääntyneistä oli tapana puhua aivan kuin vanheneminen ja haurastuminen olisi itse aiheutettua. Kaksi-kolme vuosikymmentä sitten heitä päästettiin harvoin itse ääneen. Etenkin vanhat naiset olivat näkymättömiä. Vaikutti siltä, että maassamme oli vain kaksi eläkeläisnaista, Aira ja Lenita, molemmat aikansa julkkiksia. Jos joskus harvoin kerrottiin tavallisista senioreista, niin tarinat olivat yksilötarinoita onnistujista, kuten sata kilometriä viikossa hiihtävästä teräsladystä.
9. Asumisratkaisut ovat monipuolisia. Eläkeläiset ovat keskenään erilaisia, joten eläkeajan asumiseltakin halutaan yksilöllisiä ratkaisuja. Ikääntyneillä on etenkin suurissa kaupungeissa mahdollisuus vaikuttaa asuntojen ja asuinympäristön suunnitteluun. Teknologian hyödyntäminen asumisessa on itsestään selvyys.
10. Terveydenhuolto toimii. Omalääkärijärjestelmä on rakennettu ja hoitojonot on pääosin purettu. On myös ymmärretty, että jokaisella vanhuksella on oikeus hyvään hoitoon viimeisinä vuosina. Vanhuus on elämän kruunu. Teknologiaa toki hyödynnetään terveydenhuollossa, mutta ikäihmisillä on siihen hyvät valmiudet.
11. Eutanasia on laillistettu. Vihdoinkin on koittanut aika, jolloin eutanasia on laillistettu myös Suomessa. Enää ei tarvitse matkustaa Belgiaan kuolemaan.
12. Digitaidot ja tekoäly ovat arkipäivää joka ikävaiheessa. Jonkin verran pohdintaa vielä aiheuttaa, pystyykö jokainen eläkeläinen pitämään digiosaamistaan yllä. Mahdollisuudet ovat kasvaneet, koska osallisuus- ja vaikuttamistilaisuuksia sekä työpaikkoja senioreille on tarjolla kiitettävässä määrin.
13. Hyvä vanhuus. Arvokas vanhuus on korvattu hyvä vanhuus -sanaparilla. Kaikkia ihmisiä, lapsia, nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja ihmisiä tulee arvostaa ja kohdella oikeudenmukaisesti. Ketään ei ole syytä nostaa erityisesti jalustalle. 2020-luvulta jäi oppina, että juhlapuheilla ja mahtipontisilla sanoilla ei saada muutosta aikaiseksi.
14. Vanhuuskuvasto on uudistunut. Kuvat, joissa näkyy vain rollaattori, pyjaman lahkeet ja ryppyiset kädet, ovat poistuneet käytöstä. Hauraan vanhuksen ryppyiset kädet -kuva ei antanut todellista kuvaa ikääntyneistä. Kuvilla on väliä.
15. Ikäsanasto on uudistunut. Vanhuus muovaa kielenkäyttöä ja kielenkäyttö vanhuutta. 2020-luvulla oli alentavaa, kun eläkeläisistä puhuttiin kuluerinä ja kestävyysvajeena. Räikeimmät sanavalinnat eivät enää ole sopivia julkisessa keskustelussa. Vanha-sanasta on tullut hyväksyttävämpi. Ikä ei määrittele, miten seniorin kuuluu elää. Tekemisen määrittelee toimintakyky ja oma kiinnostus. Myös kuolemasta puhumisesta on tullut luonnollista. Kiertoilmausten käyttö on vähentynyt, asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Vaikka olenkin superoptimistinen, niin en silti usko, että yhteiskunta muuttuu kuvatun kaltaiseksi omana elinaikani. Uskon kuitenkin, että työtä suvaitsevamman ikäilmaston eteen kannattaa tehdä jo tänään. Uskon myös, että pienikin teko on merkityksellinen.