Vaikuttaako vanheneminen luovuuteen?

Luovuus on ihmisen kykyä tuottaa uutta. Luovuuden tekijöihin on liitetty ennen kaikkea omaperäisyys, esteettinen harmonia, uutuus, epätavallisuus ja nerokkuus. (Wikipedia) Joidenkin mielestä luovuus kuuluu vain tieteeseen ja taiteeseen.

Nuorena ajattelin, että en ole luova ihminen. Mielestäni en tehnyt mitään luovaa. Yhdistin luovuuden lähinnä kirjailijoihin, taidemaalareihin ja muihin luovassa ja boheemissa ammatissa toimiviin. Takavuosina luovuus käsitettiin suppeammin kuin tänä päivänä. Nähtiin jyrkkä ero kirjanpitäjien ja taiteilijoiden välillä. Luovuudesta ei juuri keskusteltu, ei ainakaan toimistotyötä tekevien parissa.

Nykyään näen, että olen ollut luova koko ikäni. Työssänikin olen tarvinnut luovuutta lukuisia kertoja, vaikka olen toiminut hallinnollisissa tehtävissä, jossa lait ja säännökset antavat raamit työlle. Työ on aina myös erilaisten ihmisten kanssa yhteistyötä, jolloin tarvitaan luovuutta. Työprosesseja täytyy suunnitella, kehittää ja organisoida uudelleen. Ristiriitojakin putkahtelee esiin niin työntekijöiden kuin esihenkilöiden parissa. Ongelmanratkaisu on mitä suurimmissa määrin luovaa toimintaa. Kun monta ihmistä askartelee saman kysymyksen parissa, tiimityö edesauttaa ideoiden syntymistä.

Sairaanhoitajat ja muut vanhusten parissa työskentelevät yhtä lailla tarvitsevat luovuutta. Heillä on varmasti kiperiä ja haastavia tilanteita, jolloin täytyy käyttää mielikuvitusta. Onko yhtään ammattia, jossa ei tarvittaisi luovuutta?

Paavo ja Lauri Järvilehdon mielestä luovuus koskee kaikkea ihmiselämää. Luovuus on kyky tehdä mitä tahansa, joka on uutta ja arvokasta. Vaikka kauppareissun tekeminen uudella tavalla voi olla luovaa.

Luovuus ja ikä

Vanheneminen tuskin vaikuttaa luovuuteen, vaikka oma luovuuteeni onkin lisääntynyt iän myötä. Eläkeläisen elämänrytmi tukee kekseliäisyyttä. Eläkkeellä on enemmän aikaa olla omien ajatusten kanssa, elämän tempo on rauhallisempi kuin työvuosina, on aikaa havainnoida ympäristöä. Myös ympäristö voi vaikuttaa luovuuteen, esimerkiksi meri ja kahvilat ovat paikkoja, joissa luovuus nostaa päätään.

Luovuuden esiintuominen saattaa vaatia kypsyttelyä ja rohkeutta, varsinkin jos on tottunut pitämään itseään ns. tylsänä tyyppinä.

Luovuus ei lopu koskaan

Uskon, että luovuus on ehtymätön luonnonvara. Sitä riittää ja sitä pitää käyttää viimeiseen asti. Luovuuden käyttötapa muuttuu varmasti iän myötä samalla kun elintila kapenee ja toimintakyky pienenee. Muuttuvissa elämäntilanteissa luovuutta tarvitaan, jotta elämä pysyy mielekkäänä. Tarvitaan mielikuvitusta torjumaan yksinäisyyttä ja keksimään uusia toimintatapoja, jotta selviää arkiaskareista.

Joku sanoi, että luovat ihmiset havainnoivat ympäristöään ja ovat uteliaita. Heidän ajattelunsa on epäsovinnaista, ja he sietävät epävarmuutta. On helppo uskoa tuo määritelmä.

Oma luovuus

Nykyään uskallan tuoda luovaa puoltani esiin ja olla melkein niin luova kuin olen. Onneksi ikä lisää armollisuutta, annan itselleni aikaa luovien piirteiden tulla ilmi.

Luotan luovuuteeni. En tiedä, voiko noin sanoa. Sanon kuitenkin. Kun aloittelin kirjoittamaan blogia pari-kolme vuotta sitten, olin usein huolissani, keksinkö kirjoittamisen aiheita. Nyt tiedän, että keksin. Luovuus ei kuitenkaan ole 24/7 -olotila, vaan se voi näyttäytyä pyrähdyksittäin. Sitä voi myös houkutella esiin. Eläkeajan haltuun ottaminen (sisäinen rauha) ja opiskelu tuovat varmuutta elämään, mikä vapauttaa tilaa luovuudelle.

Kokemukseni mukaan luovuus tarvitsee kiireettömyyttä, rauhaa, rentoutta ja rohkeutta. Joutilaisuus synnyttää ideoita. Mielikuvitus auttaa selättämään arjen haasteet. Itsekritiikki hälvenee. Olen myös huomannut, että elämä on rikastunut, kun olen alkanut pitää itseäni luovana olentona. Olen saanut uutta sisältöä eläkepäiviin, mikä tuntuu lähes jännittävältä.