Voiko ilman tietokonetta pärjätä?

15.06.2022

Käytän kannettavaa tietokonetta normaalisti lähes päivittäin. Joudun luopumaan koneesta syystä tai toisesta viikon ajaksi. Käytössäni on edelleen tabletti ja älypuhelin, joten en ole siinä mielessä eristettynä ulkomaailmasta. Kannettavalla on kuitenkin iso rooli arkielämässäni, joten nähtäväksi jää, miten selviän ilman tuiki tärkeää laitetta. Blogiartikkelissa pohdin, mitä vaikutuksia tietokoneen menetyksestä seuraa ja mikä muuttuu.

Päivä 1. Rutiineihini kuuluu kirjoittaa käsin noin tunnin ajan päivittäin. Siirrän yleensä tekstin koneelle iltapäivällä, mikä jää tänään tekemättä. Lähetän lyhyen sähköpostin, jonka kirjoitan puhelimella.

Päivä 2. Käytän tablettia ja puhelinta muun muassa lehtien lukemiseen, tiedon etsintään ja asioiden hoitamiseen. Siitä huolimatta eräät asiat kuten verotuksen tarkistaminen, kotisivujen päivitys ja nettiostoksetkin, on miellyttävämpi hoitaa kannettavalla. Kirjoittamiseen tarvitsen ehdottomasti tietokonetta.
Päivä 3. Tarkoitus on kirjoittaa email ystävälleni. Olemme sähköpostikirjeenvaidossa, lähettelemme toisillemme postia silloin tällöin. Viestin toimittaminen siirtyy seuraavaan viikkoon, koska pitkän tekstin kirjoittaminen ei ole kovin näppärää tabletilla. Samoin siirtyy tulevaisuuteen erääseen kyselyyn osallistuminen. Siinä on monia vapaatekstikenttiä, joten vastaaminen on helpompaa, kun on näppäimistö käytössä.
Päivä 4. Käsinkirjoittaminen alkaa tympiä. Se ei ole olekaan enää niin hauskaa, kun kynä-paperi -menetelmä on pakollista. Olen harrastunut aamukirjoittamista käsin kuukausitolkulla ja nauttinut  valtavasti, kunnes tietokoneen menetys saa aikaan muutoksen.
Päivä 5. Harmitus sen kun kasvaa. Teen monia asioita tabletilla ja puhelimella. Harmitukseni ei niinkään liity siihen, ettei asioita voisi hoitaa vaan siihen, että kirjoittamisesta on tullut niin vaikeaa.
Päivä 6. Webinaareihin ja kursseille voi osallistua muullakin laitteella kuin tietokoneella. Puhelimella osallistumisen käyttömukavuus kuitenkin heikkenee tai ei onnistu lainkaan, jos kurssiin kuuluu esimerkiksi pienryhmiin jakaantuminen.
Päivä 7. Huomenna saan oman rakkaan koneeni takaisin. Sormet oikein syyhyävät, jotta pääsen kirjoittamaan. Koneella on myös itsekehiteltyjä suunnittelun työkaluja ja listoja, joita kipeästi kaipaan. Kaunis punainen muistikirja on toki käytössäni, mutta se ei yksin riitä. Mitenköhän sitä entisaikaan pärjättiin?

Johtopäätöksenä viikosta voin sanoa, että ilman kannettavaa tietokonetta en pärjää, en edes halua pärjätä. On kädetön olo. Tekniikka ja tekniset laitteet antavat lukuisia mahdollisuuksia eläkeläiselle. Haluan jatkossakin pitää kaikki kolme laitetta itselläni, ne täydentävät kivasti toisiaan. 

Viikon aikana tarkastelin myös maneerejani. Vanhalle ihmiselle tekee hyvää aika ajoin muuttaa tapojaan, seitsemän päivää on kuitenkin lyhyt aika muutokseen. Toivon silti, että idean poikasia jää itämään. Lisäksi toivon, että en menettänyt käsinkirjoittamisen iloa lopullisesti. On hyvä, kun voi kirjoittaa vaihtelevin tekniikoin monissa paikoissa.

Share